Maastopyöräily: Mutapainia Tahkolla

El Panteran maastopyöräilyjaoksen aktiivijäsenet Niilo Nuori ja JJ Laine olivat jälleen tänä vuonna mukana Tahkon MTB karkeloissa. Niilo lähti jo kolmatta kertaa kiertämään kahta kierrosta, eli 120 kilometriä, kun taas JJ oli tuttuun tapaan mukana 60 kilometrin matkalla.

Kuopion seudulla oli kesäkuun aikana satanut runsaasti, joten Tahkon reitti oli märempi ja mutaisempi kuin kertaakaan 8 vuoden aikana. Luistelua alamäissä ja tiukkoja tilanteita oli siis luvassa.

Seuraavassa kuskien kommentit kisasta:

JJ:n kommentit:
Valmistautuminen oli tänäkin vuonna taas ollut vähän heikonlaista ja ennakkoon kelistä kantautuneet huhut laittoivatkin aikalailla jäitä hattuun reitille lähdettäessä. Ykköskinahmille saakka ajo meni lähinnä pyöritellessä, aikaakin siinä hukkui varmaan melko paljon. Kinahmi tuuppailtiin tuttuun tyyliin jonossa ylös ja pienestä liukkaudesta johtuen letka pysähteli Kinahmin päälläkin tuon tuosta.

Suhteellisen hyvissä voimin sivuutin Eskolan huollon ja Kinahmin takasuoralla tuijottelin rullaillessani muutamaa lehmää silmästä silmään. Ne olivat vissiin siinä vaiheessa nähnyt jo pari muutakin pyöräilijää, joten eipä heitä pahemmin kiinnostanut. Kakkoskinahmilla taas sitä tunkkausta ja hyttysiä sekä ainakin vuodesta 2008 saakka kuullut samat vitsit.

Kalkkiruukissakin nappasin vain lennosta yhden mukin urheilujuomaa ja taas mentiin. Siitä sitten tasaisin välein aina Granden juurelle asti se ”hupi” sitten alkoikin. Oli melkoisia mutarännejä ja järviä syntynyt, ja eteneminen oli aikasta hidasta ja paikoin vähän koomistakin. Ilman kaatumisia tuli kuitenkin selvittyä, joka jälkikäteen aatellen oli pieni ihme. Miljoona saippuapalaa muistuttavaa kiveä mutapatjan alla olisi voinut ennakoida useampiakin tuntumanottoja maankamaraan.

Siinä välissä sitten Rahasmäessä vohvelit naamaan ja reitin hauskimmat laskuosuudet ennen Grandea oli taas sitä parasta Tahkoa. Grandea noustessa alkoi jo vähän väsykin painaa ja se loppulasku oli taas mitä oli. Offkampperia ja irtokiviä laskettelurinteessä. Eikö tähänkin voisi sorvata esim. jonkun Tahkon enskapätkistä hieman helpotettuna tms..?

Kaikenkaikkiaan tämän vuotinen 60 km oli ehdottomasti rankin reitti omalla vuodesta 2008 alkaneella Tahkoputkellani. Loppuaika ei ollut häävi, mutta hauskaa oli koko rahan edestä.

JJ:n lenkin tiedot Stravassa

Niilon kommentit:
Lähtökohdat tämän vuoden Tahkon kahdelle kierrokselle olivat aika samanlaiset kuin viime vuonnakin. Treeniä ei ollut saanut alle ainakaan liikaa ja päivän kunto oli pieni arvoitus. Mitään aika- tai sijoitustavoitetta en ennakkoon asettanut, varsinkin kun reitti oli kuulemma erittäin märässä kunnossa. Ajattelin kuitenkin lähteä kaikki tai ei mitään -asenteella liikkeelle. Turha enää tässä vaiheessa lähteä muuten vain pyörittelemään ja olemaan muiden tiellä. Mitään hävittävää ei ollut.

Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja syke hakkasi aika kovissa lukemissa Kinahmille asti, jossa taas taluteltiin ja lepäiltiin. Kinahmin päällä ajo kulki jouhevasti, vaikka välillä joutuikin taluttamaan. Mutaa alkoi tulla toden teolla vastaan vasta vähän ennen Eskolan huoltoa ja olihan se aikamoista luistelua välillä, kun eturengas päätti hakea ajolinjoja kuskista riippumatta.

Kakkoskinahmilla olin hyvässä vauhdissa ja pääsinkin polkemalla jyrkkään kohtaan asti, joka taas taluteltiin porukalla. Siitä eteenpäin ajelin porukan mukana ja huollot skippaamalla sain joitain sijoja napsittua. Granden ylämäessä jurnutin menemään pienimmällä pykälällä ylös asti ja loppulaskukin tuli ilman ongelmia alas. Ensimmäinen kierros meni aikaan 3 h 55 min, joka oli vähän nopeammin kuin olin ennakkoon ajatellut.

Lyhyen tankkauksen ja repun täydennyksen jälkeen lähdin yksin toiselle kierrokselle, mutta aika nopeasti takaa tuli pieni porukka, jonka jatkoksi lyöttäydyin. Mentiin samaa matkaa Mummonmäkeen asti, jossa muut karkasivat. Kinahmin tunkkasin ylös suosiolla alhaalta asti. Polulla sain aluksi mennä omaa tahtia ennen kuin otin pari kaveria kiinni, joiden perässä ajelin puron ylitykseen asti. Sen jälkeen ajoin taas omaa vauhtia ja sain aiemmin karanneet kuskit kiinni ennen Eskolan huoltoa.

Huollon jälkeen takasuoralla huomasin, että pulloteline on melkein kokonaan irti ja sen kiristämisessä meni pari minuuttia. Heti sen jälkeen vastaan tuli auto pyyhkijät päällä ja horisontissa näytti siltä, että vettä tulee kaatamalla. Pysähdyin siis taas kaivamaan sadetakkia päälle ja hetken päästä vettä tulikin muttei sentään kaatamalla. Sade onneksi loppui jo Kakkoskinahmilla ja tungin takin takaisin reppuun. Tähän asti ajo sujui hyvin ilman suurempaa väsymisen tunnetta. Takaraivossa kuitenkin kolkutteli tieto siitä, että pahimmat mutapainikohdat olivat vielä edessä.

Kinahmilta Kalkkiruukille meni ihan ok ilman suurempaa draamaa, mitä nyt kämmenet alkoivat taas hiertyä niin pahasti, ettei tangosta saanut pidettyä kunnolla kiinni. Kalkkiruukin jälkeisellä pätkällä alkoi sitten pikkuhiljaa hitsata oikein kunnolla kiinni jatkuva mudassa rämpiminen. Kerran pannutinkin kunnolla pienessä alamäessä ja sen jälkeen vasta olikin mukavaa koittaa roikkua tangossa, kun mutaa oli gripit ja kädet täynnä. Otin sitten juomarepusta vettä ja pesin suurimmat ryönät pois.

Lehtomäen tiepätkällä aloin jo miettiä maaliin pääsyä, vaikka matkaa oli vielä reilusti jäljellä. Aloin kuitenkin päästä jurnutusmoodiin, jossa vaan pää tyhjänä pyörittelin kampia ja menin sen mitä jaksoin. Sain yhden taistelutoverin kiinni ennen viimeistä huoltoa ja ajelimme samaa tahtia melkein Grandelle asti. Viimeisessä pahemmassa mutapaikassa ennen mäkeä kaveri pääsi kuitenkin vähän karkuun, kun ajoin eturenkaan akselia myöten mutamonttuun. Tiesiirtymän ennen Grandea ajoin itsekseni. Pääsin sitten loppujen lopuksi taas Granden juurelle, jota lähdin matelemaan ylös. Tavoitteena oli päästä mäen päälle ilman jalkautumisia ja onnistuinkin siinä, vaikka vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Sain kuitenkin silläkin vauhdilla aiemmin karanneen kuskin kiinni ja painoin huoltotiellä ohi. Loppulaskun tulin varman päälle ja maalisuorankin vain pyörittelin läpi, koska takana ei kukaan huohottanut niskaan.

Loppuaika oli 8:21:32 ja sijoitus 66. Aika oli reitin raskauteen nähden ihan hyvä ja sijoitus erittäin hyvä. Toinen kierros meni melkein puoli tuntia hitaammin kuin ensimmäinen, osaltaan hyytymisen, osaltaan reitin kulumisen takia. Siinä joutui taluttamaan aika monessa paikassa, joissa ei koskaan ennen ollut tarvinnut taluttaa.

Ensi vuonna jää sitten Tahko väliin, onpahan aikaa treenata kunnolla ja 2017 sitten ennätykset paukkuu!

Niilon lenkin tiedot Stravassa

 

Tulokset

Mutapainia

Kuvia

Lisää kuvia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *