Maastopyöräily: Yksivaihteisella Luukissa

EP MTB:n vakiojäsen Niilo Nuori päätti pitkäksi venyneen kilpailutaukonsa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Espoon Luukin maastomaratonin 60 kilometrin matkalla. Ohessa Niilon kommentit kisasta.
 

Päätin lähteä Luukin maraan aika viime tingassa. Olin jo pitempään miettinyt, että vähintään yhteen kisaan pitää vielä tänä vuonna osallistua ja Luukissa en aiemmin ollut käynyt ajamassa. Kisoihin lähteminen vaati muutenkin kotona hieman suostuttelua, sillä kisapäivä sattui sopivasti päällekkäin 6-vuotishääpäivämme kanssa. No, hääpäivää juhlistettiinkin jo edellisenä päivänä, joten pääsylippu kisoihin varmistui.

 

Ennakkotietojen mukaan Luukin reitti oli vahvasti tiepainotteinen ja vain muutamalla polkupätkällä höystetty. Kisakalustoa piti siis hiukan miettiä. Täpärissä oli alla märän kelin tahmakumit, joilla ulkoilureittien ajaminen on melko tuskaista. Sinkula-Spotissa taas oli alla rullaavat XC-kumit. En jaksanut alkaa täpärin renkaita vaihtamaan yhden kisan takia, joten valinta oli selvä. Monen mielestä sinkuloinnissa ei ole mitään järkeä, mutta tämä kisa oli muutenkin tarkoitus ottaa treenin kannalta. Sinkulalla maastoilu on monipuolista hommaa. Tieosuuksilla täytyy pyörittää kadenssi tapissa, ja ylämäissä pitää runtata putkelta maksimitehoilla.

 

Lähtöviivalla oli yllättävän vähän porukkaa, mutta sekään ei rohkaissut valitsemaan lähtöpaikkaa lähempää kärkeä. Alussa vedettiin tuttuun tapaan tietä pitkin kohti maastoa. Sinkulalla ei oikein siinä kyydissä pysynyt ja parin kilometrin jälkeen huomasinkin olevani tukevasti joukon viimeisenä. Ensimmäisissä ylämäissä ja maastopätkillä ohittelinkin porukkaa oikein urakalla. Meno alkoi pikkuhiljaa maistumaan mutta sitten alkoi eturenkaasta kuulua tuttua pihinää ja litkua lensi kaaressa. Pysähdyin pariin otteeseen hölskyttelemään rengasta siinä toivossa, että litku paikkaisi reiän. Paikkautuihan se, mutta vasta kun jouduin jo kaivamaan pumpun repusta. Siinä pumppaillessa kaikki ohitetut pääsivät kuittaamaan ja olin taas hännänhuippu tukevalla erolla.

 

Rengasepisodin jälkeen lähdin polulle raivoamaan ja ottamaan porukkaa kiinni. Selkiä tuli vastaan jatkuvasti, vaikkei oma ajokaan ihan puhtaasti mennyt. Ensimmäisessä mutapaikassa vedin tyylipuhtaat OTB:t virkistävään vesilammikkoon. Maasto oli muutenkin yllättävän märkää ja tässä vaiheessa alkoi kalustovalinta jo hiukan kaduttaa, mutta helpommilla osuuksilla katumus kaikkosi.

 

Kisa jatkui tutulla painolla. Ajoin oikeastaan koko ajan melkein täpöillä, ja tiepätkillä annoin sykkeen laskea, koska kovempaakaan ei päässyt yhdellä vaihteella. Krampitkaan eivät päässeet iskemään, vaikka en jalkoja säästellyt missään vaiheessa. Nappasin suorituksen aikana 3 geeliä ja join noin 3 litraa nestettä, eli aika reilusti lämpötilaan nähden. Sijoitus nousi tasaiseen tahtiin ja viimeisellä kilometrilläkin onnistuin vielä ohittamaan pari kaveria. Maaliin pääsin ajassa 3h 11min sijalla 31.

 

Kisa oli loppujen lopuksi erittäin hyvä treeni ja todisti sen, että pystyy yhdelläkin vaihteella pitämään vauhtia maastossa. Keskinopeus nousikin 20km/h paikkeille, joka olisi minulle hyvä lukema vaihdepyörälläkin. Reitti tosin oli lähes optimaalinen sinkulointiin, sillä ylämäet olivat jyrkkiä mutta lyhyitä ja teknisesti helppoja, eikä uuvuttavaa kipuamista tarvinnut suorittaa. Tämä ei taatusti jäänyt ainoaksi kisaksi, jonka ajan yksivaihteisella!
 
 
Tulokset: http://www.fillari-lehti.fi/Etusivu/tabid/40/ctl/ViewItem/mid/539/ItemId/1341/Default.aspx
GPS-jälki: http://www.strava.com/activities/190545810

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *