Maastopyöräily: Paarmojen syötävänä Tahkolla

Viikko juhannuksen jälkeen ajettiin perinteiseen tapaan Suomen suurin maastopyöräilykisa Nilsiällä, Tahkon mäkisissä maisemissa. El Panteran MTB-iskujoukko oli yhtä perinteisesti kaksihenkinen, sillä Niilo Nuori ja JJ Laine olivat matkanneet Tahkolle jo kuudennen kerran.
 

Perinteistä poiketen molemmat kuskit eivät tällä kertaa osallistuneet samalle matkalle, vaan Niilo lähti kokeilemaan itsensä näännyttämistä kahden kierroksen eli 120 km matkalle. JJ puolestaan haki personal best aikaa yhdeltä kierrokselta. Molempien viimeisten päivien valmistautuminen oli noudatellut samaa kaavaa: runsaasti hiilaria napaan ja pois pyörän satulasta. Jalkojen toivottiin siis olevan herkässä kunnossa ja energiavarastojen täynnä.

 

Kisapäivä valkeni Tahkolla aurinkoisena ja kuumana. Starttiaikaan yhdeksältä aamulla mittari näytti jo lähes hellelukemia. Nestettä tulisi siis kulumaan. Mutta annetaan kuskien itse kertoa miten kisa kulki.

 

Niilo: Lähdin siis ensimmäistä kertaa kokeilemaan 120 km ajamista, koska yhden kierroksen ajaminen alkoi viiden vuoden jälkeen mennä jo liian rutiinilla. Tavoitteena tosin olisi vain ajaa maaliin ja mielellään alle 10 tunnissa, koska ennakkoon ajattelin yhteen kierrokseen menevän 4,5 – 5 h. Keskeytystä en pelännyt muusta kuin teknisestä syystä, sillä koko alkuvuosi olin ajanut lenkkiä niin paljon kuin mahdollista tähtäimenä pelkästään Tahkon selättäminen.

 

Starttipistooli kajahti klo 9.00 ja lähdin liikkeelle lähtöryhmän loppupäästä. Kärjessä nimittäin olivat Suomen ja etelänaapurin kovimmat kuskit, jotka lähtivät taistelemaan 60 ja 120 km voitoista, siihen peesiin ei kannattanut lähteä. Alun tiesiirtymät ja latupohjat ajettiin rentoa vauhtia jalkoja lämmitellen. Ennen ensimmäistä huoltoa ei varsinaista polkua ollut yhtään, joten vauhtia sai pitää sen verran kuin halusi. Ensimmäisellä polkupätkällä Kinahmin rinteillä oli taas sumppu odottamassa, ja polkua taluteltiinkin porukassa hyvässä hengessä ylös. Taluttelun lomassa juteltiin mukavia vanhan kaverin kanssa.

 

Kinahmin päällä päästiin taas ajamisen makuun. Itse juutuin alussa hitaaseen junaan, mutta siitä kun pääsin ohi niin edessä olikin vapaata baanaa, jota sai päästellä omaan tahtiin. Ajo kulki mukavasti ja aiemmista vuosista poiketen nyt ei tarvinnut juurikaan jonotella ja jarrutella hitaampien kuskien takia. Toiseen huoltoon ja ensimmäiseen väliaikapisteeseen kurvasin vajaassa puolessatoista tunnissa sijalla 100. Nappasin nopeasti hiukan suolaa ja rusinoita ja jatkoin matkaa Kinahmin toiselle nousulle. Nousu meni ajamalla melko hyvin, mutta päätin suosiolla taluttaa voimien säästämiseksi. Nousun loppu toki oli mahdoton ajettava, eli se meni työntämiseksi joka tapauksessa kaikilta.

 

Toistamiseen Kinahmin päällä mentiin sulassa sovussa. Alas rinteiltä tultiin erittäin maukasta Kalkkiruukin alamäkeä pitkin, jossa vauhti pääsi helposti kohoamaan 40 km/h paremmalle puolelle. Ihmettelin tosin edellä menevien jarruttelua, mäki oli lähes suora ja aivan tasainen, miksi siinä piti tappaa hyvä vauhti pois?

 

Kalkkiruukin huollossa en pysähtynyt vaan jatkoin suoraan Tuulivaaran huoltoon, jossa otin jälleen energiatäydennystä ja suolaa. Tuulivaaran jälkeen matka jatkui kivikkoisella polulla, jossa sitten tapahtuikin kisan ainoa moka. Ajoin alamäessä liian lähellä edellä menevää ja jouduin huonolle ajolinjalle. Mäen pohjalla vastaan tuli iso kivi, josta vielä pääsin yli, mutta alastulossa eturengas mäiskähti suoraan toisen kiven kylkeen. Litkuista huolimatta rengas tyhjeni hetken päästä ja seuranneessa pumppailu/renkaanvaihtoepisodissa tuhraantui n. 10 minuuttia. Porukkaa lappasi ohi yhtenäisenä nauhana ja renkaan pumppailu paarmojen ja hyttysten syötävänä alkoi vetää mielen mustaksi. Pääsin kuitenkin jatkamaan ja polkeminen alkoi taas maistua. Tulin hyvää kyytiä loppunousulle eli El Grandelle, jota lähdin kiipeämään vahvalla jalalla. Pariin otteeseen piti turvautua kevyimpään välitykseen mutta meno ei hyytynyt missään vaiheessa ja pääsin kuin pääsinkin Granden kokonaan ylös ajamalla ensimmäistä kertaa!

 

Loppulaskun ennen maalialuetta tulin jarrut savuten. Maalialueella huoltojoukot jo odottelivatkin, kylmä kokis ja suklaa maistuivat taivaallisilta suolakurkkujen ja banaanien jälkeen. Tajusin, etten ollut syönyt vielä yhtään repussa kantamiani eväitä, mutta nyt napsin puolet ClifBarista ja päälle otin muutaman joulukuussa 2011 vanhentuneen Sponser Red Power Gumsin. Selvästi tunsin kuinka Gumsien energia virtasi jalkoihini ja menohalut kasvoivat toiseen potenssiin.

 

Eka kierros meni rengasmurheista huolimatta sijalla 105 aikaan 4h 10min, joka oli reilusti paremmin kuin ennakkoon odotin. Voimiakin tuntui olevan jäljellä ja ajattelinkin, että vain yhden kierroksen ajamalla ei saa rahoille vastinetta. Sitä paitsi toisella kierroksella saisi ajaa Tahkon mahtipolut ilman ruuhkaa.

 

Toisen kierroksen alku meni voimia polkuosuuksille säästellen. Kinahmin nousu ei noussut polkemalla tälläkään kertaa. Polkupätkät sen sijaan sain ajaa ylhäisessä yksinäisyydessäni juuri niin kovaa kuin halusin, mahtavuutta! Väliaikapisteelle ja huoltoon tulin sijalla 95 eli muutama selkä oli jo alussa jäänyt taakse.

 

Toinen Kinahmin nousu mentiin suurimmaksi osaksi talutellen. Kinahmin poluilla sain taas ajaa omaa tahtia. Tässä vaiheessa ongelmaksi alkoi muodostua kämmenten hiertyminen enkä enää pystynyt varsinkaan alamäissä pitämään tangosta kiinni niin lujasti kuin olisi tarvinnut. Kalkkiruukin alamäen sain vetää tukka hulmuten, mäen lopussa pelkäsin renkaiden puhkeamista mutta onneksi tällä kertaa mitään ei sattunut. Viime vuonna samassa kohtaa katkesivat ketjut.

 

Pysähdyin Kalkkiruukin ja Tuulivaaran huolloissa syömään kunnolla, sillä nälkä jo korvensi sisuskaluja. Banaaneilla ja vohveleilla sain ajettua nälän pois ja jatkoin matkaa edelleen suht hyvävoimaisena. Krampitkaan eivät olleet vielä iskeneet ja pienet orastavat nykimiset reisissä sain taltutettua runttaamalla hetken putkelta.

 

Ajo sujui saman kaavan mukaan El Grandelle asti. Jaloissa oli ollut sen verran voimia, etten joutunut ennen Grandea taluttamaan kertaakaan. Vielä Grandekin nousi pitkälle pelkästään ajamalla mutta parissa pahemmassa kivikkokohdassa jalkauduin suosiolla. Laskettelurinteen päällä ajattelin vain kohta edessä siintävää maalia ja ihastelin mahtavia maisemia. Loppulaskussa olikin sitten katastrofin ainekset ilmassa: edelläni ajanut kaveri kaatui keskellä jyrkintä kohtaa ja ajoin hänen päälleen. Onneksi sain suurimmat vauhdit pois enkä itse kaatunut eikä toiselle osapuolellekaan tullut kuin Michelinin kuvio selkään.

 

Loppusuoralla otin vielä pienen kirin vaikkei olisi tarvinnut. Maaliin tulin ajassa 8h 26min sijalla 81. Maalissa sain kateutta herättävän Buffin  kaulaan ja onnittelut vaimolta ja kavereilta, fiilis oli mahtava! Vielä kun tavoiteaikakin oli alittunut reilusti enkä ollut lopussa täysin kuollut niin taas tuli todistettua, että maastopyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Ensi vuonna uudestaan!

 

Sports Tracker data: http://www.sports-tracker.com/#/workout/niilo/fnphrkspc99lrf5n

 

JJ: Omalta osaltani lähdettiin perinteisesti kiertämään yhtä kierrosta ja koko kevään on siintänyt mielessä siirtyminen uudelle tuntiluvulle loppuajassa. Koko kevään hyvälle nousukunnolle tuli mustia pilviä vasta kesäkuun alkupuolella kipeytyneen polven ja sairastelujen muodossa.

 

Starttiviivalla olo oli kuitenkin hyvä ja into reitille sen mukainen. Oma lähtöni tapahtui kuumaa ryhmää ja pitkämatkalaisia seuranneessa 9:20 startissa johon polkijoita oli kertynyt noin 400kpl. Perinteiseen tapaan ruuhkia oli siis odotettavissa. Pyrin paukusta alkaen pitämään alun tieosuuksilla suhteellisen reipasta vauhtia pitääkseni yllä toiveet hyvästä loppuajasta.

 

Kinahmille ja ensimmäisten varsinaisten maasto-osuuksien äärelle päästessäni jalka tuntui rohkaisevasti vielä varsin hyvälle mutta ruuhkista johtuen Kinahmin ensimmäisen tiukan nousun ajamalla ylösyrittäminen jäi alkuunsa. Jonossa taluteltaessa sitten päiviteltiin kanssakilpailijoiden kanssa tämänvuotisten paarmojen käsittämätöntä kokoa. Lienee Tahkon maastoissa hikoilleen poikkeuksellisen paljon maastopyöräilijöitä tänä suvena. Siksi hyvin ruokituilta joskaan ei kovin kylläisen oloisilta vaikutti tämänvuotisten verenimijöiden katras.

 

Tämän tunkkaussession jälkeen päästiinkin asian ytimeen ja yhdelle ehkä Suomen parhaista polkuosuuksista. Alkumatka taittui hitaahkossa letkassa josta onnistuin kuitenkin vajaan parin kilometrin ajon jälkeen ottamaan hatkan. Näin jälkikäteen ajatellen seuraavan jonon kiinni ajamisessa kului ehkä tarpeettomasti arvokasta energiaa jota jäljempänä tultaisi tarvitsemaan.

 

Noin puoleen matkaan saakka kaikki kuitenkin tuntui varsin hyvälle ja ajoa rytmittivät hyvin tieosuudet ja teknisemmät maastopätkät joilla pyrin iskemään mahdollisuuksien mukaan. Oikeastaan vasta noin 40km kohdalla kaikkien pelkäämät krampit astuivat kuvaan pienoisten nesteenimeytymisongelmien takia.

Lähestyttäessä legendaarista El Grandea oli vielä aimo annos teknistä polkua tarjolla ja pyrinkin pitää ajon mahdollisimman kasassa ja säästää hieman energiaa viimeisiin rypistyksiin. Tässä vaiheessa oli jo tosin selvää että ennakolta tavoiteltuun neljän tunnin alitukseen ei ollut mahdollisuutta. Grande taisteltiin ylös suurin piirtein kuten edeltävinä vuosina harmittavasti parin jalkautumisen saattelemana.

 

Loppulaskun jyrkin osuus tultiin aavistuksen varman päälle ja viimeiselle Tahkonlahden kierrolle ladattiin sitten mitä ladattavissa oli. Siinä mielessä kannatti sillä noin minuutin marginaalilla alittui oma aiempi ennätys, ajan kuitenkin painuessa 4h 30min huonommalle puolen. Kaikenkaikkiaan ajo sujui ilman suurempia ongelmia yhdestä Kinahmilla sattuneesta harmittomasta kaatumisesta ja takavaihtajan ketjunkiristinkytkimen hajoamisesta huolimatta.

 

Ensivuonna todellakin uudestaan Suomen hienoimpaan maastopyöräilytapahtumaan, mutta mahdollisesti jonkin verran eri kujeilla. Sitä ehkä valotan hieman lähempänä ensivuoden starttia 😉

 

Garmin data: http://connect.garmin.com/activity/335417809

 

Tulokset: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/f9bdc8b3-0518-4d2c-bd0c-3ea346a60d41/120+km+Men

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *